Makea manteli (Prunus dulcis) on hedelmäpuu, joka kukkii huhtikuussa vaaleanpunaisin kukin ja tuo puutarhaan selvän keväisen tunnelman. Hedelmän alku muistuttaa pieniä vihreitä persikoita, mutta hedelmäliha on kuivaa ja syömäkelvotonta. Hedelmän sisällä oleva siemen on syötävä manteli, jota voidaan käyttää sellaisenaan tai leivonnassa.

Puu viihtyy parhaiten täydessä auringossa ja ravinteikkaassa maassa. Sitä tulisi kastella ja lannoittaa säännöllisesti kasvukauden aikana hyvän kasvun ja hedelmien muodostumisen varmistamiseksi. Tanskan ilmaston vuoksi suositellaan kasvattamista kasvihuoneessa tai lämpimällä paikalla, esimerkiksi etelä- tai länsiseinustalla, suojaamaan pakkaselta ja sienitaudeilta.

Makealla mantelilla on leveälatvuksinen kasvutapa ja se voi saavuttaa 2–4 metrin korkeuden ja 3–4 metrin leveyden. Lehdet ovat pitkulaisia ja vihreitä, ja kukat ovat valkoisia tai vaaleanpunaisia. Hedelmä kypsyy yleensä syyskuussa.

Sahalinin kirsikka, tunnetaan myös nimellä Prunus sargentii, on keskikokoinen lehtensä pudottava puu, joka kehittää leveän, maljakkomuotoisen latvuksen. Iän myötä puu saa laajemman ja monirunkoisen rakenteen, mikä antaa sille luonnollisen ja tunnistettavan ilmeen puutarhassa.

Lehdet ovat keskikokoisia ja pitkänomaisia, joissa on selvä kärki. Ne puhkeavat tumman pronssinpunaisina, muuttuvat myöhemmin kirkkaan vihreiksi ja päättävät kasvukauden intensiivisillä punaisilla ja oranssinpunaisilla syysväreillä. Sileä, punaruskea kuori, jossa on vaaleita korkkilaikkuja, tummuu ajan myötä ja saa näkyviä poikittaisia juovia.

Puu kukkii runsaasti huhtikuussa ja toukokuun alkupuolella suurin, vaaleanpunaisin kukin, jotka usein avautuvat ennen lehtien puhkeamista. Hedelmiä muodostuu harvoin, mutta pieniä mustanpunaisia marjoja voi esiintyä joinakin vuosina.

Sahalinin kirsikka viihtyy parhaiten auringossa tai puolivarjossa ja suosii ravinteikasta, hyvin vettä läpäisevää maata. Se sietää monia maalajeja, mutta sitä ei tulisi istuttaa paikkaan, jossa vesi seisoo. Raskaassa savimaassa maata voidaan parantaa lisäämällä soraa tai hiekkaa paremman kuivumisen varmistamiseksi.

Puu sopii yksittäiskasviksi puutarhoihin, puistoihin ja kujanteisiin, joissa se voi toimia koristeellisena elementtinä. Istutusvaiheessa suositellaan tukemista vakauden varmistamiseksi.

Pajunlehtinen päärynä 'Pendula' on pienempi puu, jolle on ominaista riippuva ja leveä latvus. Se vartetaan usein rungolle, mikä antaa selkeän rungonkorkeuden ja latvuksen, joka kehittyy pyöreästä sateenvarjon tai myöhemmin varjomaisen muotoiseksi.

Lehdet ovat kapeita ja peittyneet hienoihin, pehmeisiin karvoihin, jotka antavat keväällä hopeanharmaan sävyn ja myöhemmin harmaanvihreän värin. Lehdistö muistuttaa pajun tai oliivipuun lehtiä ja luo kevyen ja elegantin vaikutelman. Syksyllä lehdet saavat hillittyjä vaaleankeltaisia sävyjä, ja lehtien variseminen tapahtuu myöhään kaudella.

Kuori on aluksi hopeanvalkoinen monien hienojen karvojen vuoksi, mutta iän myötä se muuttuu harmaaksi ja saa halkeilevan pinnan. Huhti–toukokuussa puu kukkii valkoisin tai kermanvalkoisin kukin, joissa on punertavat heteet. Kukat muodostavat puolisarjoja ja niissä on kevyt makea tuoksu.

Kukinnan jälkeen voi muodostua pieniä vihertävänruskeita hedelmiä, jotka eivät ole syötäviä, mutta joita linnut joskus syövät pakkasen jälkeen. Puu viihtyy parhaiten täydessä auringossa ja tavallisessa, hyvin ojitetussa puutarhamaassa. Se on kestävä, tuulenkestävä ja sietää kuivuutta, kun se on vakiintunut.

Pajunlehtistä päärynää käytetään usein yksittäispuuna tai pienissä ryhmissä, joissa sen vaalea lehdistö ja riippuva kasvutapa luovat kontrastia ja rakennetta istutuksiin.

Riippuva mulperi, tieteelliseltä nimeltään Morus alba 'Pendula', on koristepuu, jolla on tunnusomainen riippuva kasvutapa. Puu kehittää leveän latvuksen alas kaartuvine oksineen, mikä antaa puutarhaan elegantin ja rauhallisen ilmeen.

Lehdet ovat sydämenmuotoisia ja tummanvihreitä, mikä luo tiheän ja koristeellisen lehtimassan kesän aikana. Toukokuussa ja kesäkuussa puu kukkii pienin valkoisin kukin, joita voi myöhemmin seurata vaaleat, valkoiset hedelmät loppukesällä.

Puu viihtyy parhaiten täydessä auringossa ja tavallisessa, ravinteikkaassa puutarhamaassa. Se kasvaa kohtuullisesti ja saavuttaa yleensä noin 3 metrin korkeuden ja noin 2 metrin leveyden, mikä tekee siitä sopivan keskikokoisiin puutarhoihin tai yksittäispuuksi puistoihin.

Riippuva mulperi on keskikestävä ja vaatii vain vähän hoitoa, mikä tekee siitä käytännöllisen valinnan puutarhureille, jotka haluavat koristeellisen puun luonnollisella, riippuvalla ilmeellä.

Tavallinen metsäomenapuu (Malus sylvestris) on keskivahvasti kasvava puu, jolla on luonnostaan leveä ja laajalle levittäytyvä latvus. Laji on kotoperäinen Tanskassa ja tunnetaan suuresta kestävyydestään sekä kyvystään viihtyä monenlaisissa maaperissä, myös ajoittain kosteassa maassa.

Lehdet ovat pieniä, soikeita ja raikkaan vihreitä, ja niissä on vaaleankeltaiset syysvärit. Nuoret versot ovat ruskeanvihreitä, kun taas vanhemmat rungot saavat harmaanruskean, kuorimaisen pinnan, joka voi hilseillä pieninä paloina.

Keväällä puu peittyy moniin pieniin valkoisiin tai vaaleanpunertaviin kukkiin, jotka houkuttelevat hyödyllisiä hyönteisiä. Myöhemmin kehittyy pieniä, soikeita keltavihreitä hedelmiä, kooltaan 3–4 cm, jotka ovat happamia maultaan. Hedelmiä voidaan käyttää hyytelön tai marmeladin valmistukseen, ja ne toimivat ravintona linnuille talvikuukausina.

Puu viihtyy parhaiten täydessä auringossa tai puolivarjossa eikä vaadi erityisiä kasvuolosuhteita. Se voidaan istuttaa yksittäin, ryhmissä tai osana aitaa, jossa sen tuulenkestävyys ja luonnollinen muoto pääsevät oikeuksiinsa. Istutettaessa suositellaan tukemista ensimmäisten kahden kasvukauden aikana hyvän juurtumisen varmistamiseksi.